sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Paasto päättyy

Olen myöhässä - pääsiäispostaustani on jo kaivattu. Sorry, uskolliset lukijat. Yritän nyt hyvittää viivästyksen korkojen kanssa.

Moraalipohdintoja olen käynyt itsekseni ja siellä täällä erilaisissa keskuteluissa. Perimmäiset salat eivät ole paljastuneet, mutta vähän uusia katsantokantoja asiaan kuitenkin sain. Ensinnäkin yksi tuskaani pahentava ajatus tuli esiin: minulla on ompeluhuone. Se vie meidän perheeltä paljon tilaa. Tytöillä voisi olla omat huoneet tai meillä voisi olla oikein vierashuone vaikka mummon vierailuja varten. Mutta nyt se on varattu mun käsityösotkuille.

Sitten yksi positiivinen ajatus: kun pystyn paljon korjaamaan, paikkaamaan, suurentamaan, pienentämään, tuunaamaan, virittämään ja mitä muuta vielä, niin "ostan" sillä itselleni vähän paremman omantunnon. Siis meillä kaikki vaatteet ja kodintekstiilit varmasti kestävät käytössä paljon pidempään kuin keskivertoperheessä.

Moraalin perimmäiseen olemukseenkin pääsin käsiksi. Kun pohdiskelin, että jos perustelen käsityöt mielihyvällä, niin samantien minkä tahansa asian voi itselleen perustella mielihyvällä. Tämän asian tiimoilta koin ahaa-elämyksen: tajusin että lähestymistapani oli insinöörin, enkä siis oikeasi miettinyt moraalia. Moraali on juuri sitä, mitä ei voi määritellä säännöillä, eikä sitä voi sovittaa universaaleihin karsinoihin. Moraalipohdinnat ja moraalin perusteella tehtävät päätökset ovat aina tapauskohtaisia. Sitä moraali siis juuri on: miten minä ratkaisen juuri tämän asian, juuri tässä ja nyt. Eli en voi yleistää käsityöpohdintaani mummojen potkimiseen ja lomalentoihin. Tämä taisi olla paastoni suurin anti, ja tätä havaintoa voinen soveltaa ja jalostaa myöhemminkin.

Edellisten lisäksi onnistuin myöntämään vielä itselleni yhden itsestäänselvyyden. Jos blogillani olisi paljon lukijoita ja kokisin, että töistäni pidetään ja ne inspiroivat muita, niin siinä olisi minulle jo runsaasti moraalista perustelua. Mutta koska blogini juurikaan ei herätä mielenkiintoa, eikä kukaan taida ymmärtää minun aivoituksistani paljon mitään, jää tämä tärkeä ulottuvuus puuttumaan. Olen miettinyt, että voisinko tehdä asialle jotain. Se, mitä ehdottomasti haluaisin parantaa blogissani, on valokuvien taso. Mutta kun minulla ei ole siihen puuhaan kummoisiakaan lahjoja, eikä meidän koti ole oikein "studiokelpoinen", niin valokuvien tason parantaminen olisi aikamoisen työn takana. Lisäksi tarkempien ohjeiden kirjoittaminen voisi tuoda uusia lukijoita, mutta kun en tykkää tehdä ohjeiden mukaan, en myös mielelläni kirjoita ohjeita. Mun ohjeet olisivat sitten tasoa: neulo, kunnes mitta on sopivat tms. No sitten tietysti muiden sähköisten kanavien aktivoiminen voisi auttaa. Facebookin kai sitä olisi mentävä. En kuitenkaan innostu sen tarjoamasta foorumista. (Jatkan Facebook-julkisuuden pohtimista omassa päässäni, katsotaan sitten).

Kaiken kaikkiaan en tullut paljon viisaammaksi tästä paastosta, mutta omia ajatuksiaan on kuitenkin hyvä ravistella välillä. Katsotaan, tuoko tämä ravistelu jotain uutta pitemmällä tähtäimellä.

Julkaisen tuonne edelle muutaman muun postauksen paaston aikana tekemistä töistä, mutta tässä julkistan viimeisen: Turhake, jota kyllä ihan varmasti aion ainakin kerran jossain käyttää.


No, pöh. Lanka loppui kesken!

Ei riittänyt vieläkään... Taidanpa antaa olla.


Turkoosi väistyy mustan, punaisen ja keltaisen tieltä

Tytölle mustat trikoot: näillä voi seistä jaloilla, niskalla, käsillä...
Äidille musta hupputunika. Hupun vuori on tehty vanhasta treenipaidasta. Uusiokäyttöä, joo, mutta missä tätä oikeasti tarvitsee? Toivottavasti kesä näyttää.

Ai, mutta huomatkaa mun uudet lasit! Joko turkoosi väistyy?


Mitä ihmettä? Missä on viides puikko?

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Positiivi - negatiivi

Minusta tämä on jotenkin 60-luku-henkinen. Idea on Eurokankaasta bongatussa kankaassa. Siinä siis positiivi-negatiivi -kuvion muodostaa ylös alas risteilevä villalanka. No, jo oli professionaali selitys... Tämäkin mekko-tunika on ollut jo kerran töissä päällä. Jotain käyttöä silläkin siis voi olla.

Paikka sydämellä

Isin housut ja Madonnan sexy-pöksyt

No nyt tulee blogille lukijoita. Sorry vaan folks, mutta tämä on käsityöblogi!

Ensin tosi tarpeeseen isännälle housut. Hänellä on "vähän" pitkät jalat ja housujen löytäminen kaupasta ei olekaan ihan helppoa. Helpompi minun on niitä tehdä.

No, minun ahterini ei taas tiedä pop-maailman trendeistä mitään. Siis nuo tuonmalliset pöksyt eivät vaan istu päälläni. Mutta materiaali on ihanaa bambua, eikä nyt hyviä pikkuhousuja voi roskikseen heittää - ne pitää siis tuunata: kuminauhaa lahkeisiin, kas näin!

Nallen (ja kaverin) uudet vaatteet

Nallen mekko oli mennyt rikki. Nallea vähän ujostutti. Ei hätää, tehdään uusi mekko.

Sitten moraalipainia. Aikaisemmin tekemän turkoosi myssy ei mielestäni ollut ihan onnistunut. Se siis piti tehdä uudestaan. Hoh-hoijaa...

Lopuksi työkaverin onnittelukorttiin kultainen sydän. Onnea liitolle!

Prinsessameininkiä

Tytöt saivat kutsut prinsessa-aiheisille synttäreille. No eihän meillä mitään prinsessamekkoja ole, tytöt kun ovat futaajatyyppejä. Mutta äiti päätti askarrella tiarat prinsessoille. Joululahjapannat ja sokerivesitärkki salaisina aseina...
Tunnustan, että suunnitelma oli virkata puuvillalangan kanssa metallilankaa. Näin olisi tullut kiiltoa eikä tärkkäystäkään olisi tarvittu. Mutta äiti osti liian paksua metallilankaa. Ensi kerralla sitten onnistuu...

Aurinkolaukku

Toinen tytöistä suunnitteli aurinkolaukun. Se on hyönteissyöjä...
Tästäkin täytyy sanoa, että ei niin turhake kuin luulin. Laukku on ollut tyttöjen mukana toriostoksilla ja sinne on pakattu salaatit ja paprikat ja muut kylmälle arat. Laukku on nimittäin topattu.

Tikkataulu

Istuin pukuhuonessa tyttöjen jumpan ajan ja neuloin. Muiden jumppaajien pikkusisarukset kyselivät, että mitä teet. Tikkataulua, vastasin. Siis omituinen liivitunika ilman saumoja. Kidmohairia ja hienon hienoa silkkivillaa. Ei niin turhake kuin alunperin ajattelin. Tämä on ollut jo muutaman kerran päällä töissä ja kukaan ei ole heittänyt tikalla tai muullakaan.
Mietin että pitäisi vielä värkätä sellainen kuva, jossa selitän, miten tuo on tehty: edestä navan kohdalta ruvetaan neulomaan ympyrää (joka toisella kerroksella 8 silmukan lisäys). Kun ympyrä on tarpeeksi iso, päätellään silmukoita helmaa, kädenteitä ja kaula-aukkoa varten. Ja seuraavalla kerroksella luodaan yhtä paljon silmukoita kuin edellisellä kerroksella pääteltiin. Ja sitten neulotaan ja kavennetaan samalla rytmillä kunnes vaate on valmis. Värejä saa vaihtaa, miten haluaa... Lopuksi vielä kastelin ympyrän, pingotin sen nuppineuloilla ja annoin kuivua. Tästä pingotuksesta kahdeksan kulmaa korostuivat vähän liikaa, käytössä kulmat ovat aika hyvin hävinneet.