keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Hajamielinen hedelmäkauppias

Perheemme lauantairutiineihin kuuluu Hakaniemen torilla käynti. Minä otan yleensä yhden tytön mukaan ja toinen jää kotiin isin kanssa siivoamaan. Ja seuraavalla viikolla sama juttu, mutta tyttö vaihtuu... Torilla ja hallissa yleensä asioimme samoilla kauppiailla ja kauppiaista onkin tullut tuttuja. Mm. hedelmäkauppias on tuttu jo vuosien takaa. Mutta hän ei meinaa millään oppia, kumpi tyttö on kumpi. Luulen että hän huiputtaa meitä ja aina tahallaan sanoo väärin. Mutta joka tapauksessa väärin menee lähes aina.
Niinpä päätimme tyttöjen kanssa että annetaan hänelle valokuvat. Saa sitten kotonakin harjoitella. Ja valokuvia varten virkkasin jämälangoista tyttöjen uimaretken aikana pienen pussukan. Siitä tuli, ah, niin ihana (mutta toisaalta niin turha... tai ehkäpä hedelmäkauppiaalla on sille käyttöä - toivottavasti).

Loma alkoi muuten äitiä ilahdutavissa merkeissä. Maanantaiaamulla oli pilvistä ja vähäsen sateli. Ei siis ollut kiire lähtemään ulos. Koska tytöt olivat jo jonkin aikaa mankuneet, että äiti, esittele meille mitalejasi ja muita palkintojasi, niin otimme pokaaliensiivoussession. Pokaalit ovat olleet monta vuotta hyllyn päällä ja pölyä oli valtavasti. Minä huhkin aluksi ylhäällä imurin kanssa. Otimme palkinnot alas ja nostimme ne parvekkeelle. Sitten annoin tytöille rätit ja he pyyhkivät ja putsasivat kaikki alta aikayksikön. Kyllä oli äiti tyytyväinen (ja kai tytötkin).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti